Rainy Day With Che Darwin

Aamulla on ihan kiva herätä sateen ääneen kun tietää ettei tarvitse lähteä ulos rämpimään.Lapsena sadesää ei juurikaan haitannut, patojen rakentelu sun muut märän kelin leikit viihdyttivät ja kuravaatteet suojasivat kastumiselta. Kuravaatteet eivät kuitenkaan enää houkuta edes sateella, ja jostain syystä ne kivannäköiset sadekamppeet ovat aina ostoslistan häntäpäässä vaikka oikeasti niille olisi enemmän käyttöä kuin yhdeksännelle mustalle käsilaukulle. Miksi aina ne oikeasti tarpeelliset vaatteet tuntuvat vähiten houkuttelevilta ostaa?

Sadesäällä kumisaappaat ovat kyllä ihan ehdottomat jalkineet, mutta ne perusmustat Nokian retkikeittimet eivät kauheasti houkuttele. Oikeasti haluaisin korolliset kumisaappaat, kuten nämä:

Tämä solkimallikin kelpaisi koska vaan vaikkei korkoa olekaan:

Hinta tosin on varmaan aika suolainen, kun valmistaja on Burberry. Nämä pinkit varmaan irtoaisivat halvemmalla, ja olisivat mukavan piristävät sateisessa harmaudessa.

Tietysti kun polka dot-kuviointi on yksi suosikeista voisi sadevarustusta lähteä rakentamaan sen varaan. Söpö röyhelöreunainen sateenvarjo ja herkulliset kumpparit kelpaisivat käyttöön vaikka heti.

Vaikka tuo kärpässientä etäisesti muistuttava varjo onkin kiva, en yleisesti otaten pidä sateenvarjoista. Niitä on ikävä raahata, kokoontaittuvien mekanismi tuppaa hajoamaan juuri hankalimmalla hetkellä ja aina ne kääntyvät ympäri kun tuulee. Märkä varjo sateen jälkeen on myös ikävä kuskattava, aina vesi jostain pääsee kastelemaan, tai sitten varjo unohtuu johonkin. Sadehattu olisi muuten ihan ykkösvaihtoehto mutta sellaisen löytäminen tuntuu olevan vielä vaikeampaa kuin kivojen kumisaappaiden.

Vaikka tämä vintage-hattu onkin melko sympaattinen, taitaisi sen käyttö silti jäädä minulla vähäiseksi, tulee vähän liikaa mieleen suihkumyssy :)

Tämä on jo parempi, mutta ehkä hiukan liian erikoinen ja näyttävä meikäläiselle. Monimuotoisuudesta kyllä pisteet tälle hatulle, lieriä vääntelemällä ja kääntelemällä saa aikaan varsin erilaisia tyylejä.

Oikeasti ainoa mitä saatoin edes kuvitella oikeasti käyttäväni oli tämä simppeli malli. Yksinkertainen on paras.

Mutta koska minulla ei ole kelvollisia sadevarusteita tänäänkään, toivon vain että sää selkenisi illaksi kun lähdemme juhlimaan kahden kaverin synttäreitä. Siihen asti aion lusmuilla sisällä uudessa lemppari-hupparissani. Darwinin 200-vuotispäivän kunniaksi ainejärjestömme (ei varmaan vaikea arvata minkä aineen :) tilasi Che Darwin paitoja ja huppareita. Minulta tilaus meni valitettavasti ohi, mutta onneksi sain tämän suklaanruskean version.

Ai joo, pakko vielä hehkuttaa yhtä tulevan kesän kohokodista: hirveällä tuurilla saimme liput Faith No Moren keikalle! Ja syksymmällä on sitten vuorossa Massive Attack...

Kuvat: Burberryboots, Wellingtons, Polka dot umbrella + boots, hat1, hat2, hat3, darwin+liput oma.

Päivä Porvoossa

Pahemmanlaatuinen ja pitkäksi venähtänyt blogger's block näyttää vihdoinkin hellittävän. Pää vain löi tyhjää joka kerta kun ajattelikin kirjoittamista vaikka muuten mieli on ollut keväisen korkealla. Miehen ollessa viikonlopun töissä päätimme anopin kanssa tehdä tyttöjen päiväretken Porvooseen.

Ei niin kovin yllättäen visiittimme keskittyi Vanhan porvoon puolelle. Kirkon takana oleva asuinalue oli idyllisyydessään oikea rauhan tyyssija. Aurinkoinen sää ja hennon vihertävät puut saivat aikaan melkoisen kateudenpiston talojen asukkaita kohtaan, mutta toisaalta en tiedä kadehtisinko enää siinä vaiheessa kun pitäisi ruveta kunnostamaan vanhaa puutaloa tai talvella jos kahdetkaan villasukat eivät riitä pitämään varpaita lämpimänä (yhden tutun kertomus vanhan puutalon vähemmän ihanista puolista).

Kirkon läheltä löytyi myös pieni suklaapuoti. Neljä vuotta paikalla ollut Pieni Suklaatehdas myy sekä omia käsintehtyjä että muutamien muiden valmistajien suklaita. Pakkohan niitä oli ostaa, ja olivat kyllä aivan ihania, kannattaa poiketa!

Toriaukean vierestä löytyi kuvauksellinen kuisti mutta en kuitankaan saanut siitä tämän kummempia otoksia aikaiseksi :P

Ostoskadulla oli väkeä, mitä ilmeisimmin Porvoon turistiskausi on alkanut. 

Ostoskadut olivat täynnä kiehtovan näköisiä pikkukauppoja, vaatteita, käsitöitä, antiikkia, erikoistuneempia ruokakauppoja, leluja ja ennen kaikkea sisustustavaraa. kaupoissa olisi voinut viettää enemmänkin aikaa, mutta reissun nuorimmainen ei jaksanut kierrellä niissä samalla innolla kuin muut :)

Sauna Taika myi kaikenlaisia ihania saippuoita ym. sauna ja kylpytavaraa, tällä kertaa ei tarttunut mukaan mitään mutta ehkä ensi kerralla...

Kirkon viereen oli pysäköity tämä punainen kaunotar, luultavasti jotain hääparia varten. Olen heikkona vanhoihin autoihin, ja tästä tuli heti mieleen Jeeves ym. brittisarjat. Olen täysin käsi kaikkien autojuttujen suhteen joten en tiedä olenko tämän kanssa mielikuvissani edes oikealla vuosikymmenellä mutta who cares. Hehkeä kapistus kuitenkin, joka suorastaan kutsuu  ajelemaan pikkuteitä johonki vanhaan kartanoon ja pukeutumaan kuin Chanel.

Kevät ja koirankakat mielessä

Koko eilisen ja tämän päivän olen ihastellut sulavaa lunta ja pikkuhiljaa paljastuvaa maata. Kevät on ehdottomasti lempparivuodenaikani. Aiemmin rakastin talvea, mutta pari vuotta sitten havahduin huomaamaan että ollaanpas tässä keskieurooppalaistuttu ja kaupunkilaistuttu talviodotusten suhteen: en enää kaipaa paksuja lumihankia ja paukkupakkasia, sellainen ohut lumiharso joulu-tammikuussa riittäisi minulle vallan mainiosti. Liekö lämmenneiden ja lyhentyneiden talvien syytä että moiseen epäisänmaalliseen (toive)ajatteluun olen langennut. Kunnon suomalaisenhan kuultuisi hiihtää töihin kesät talvet ja nauraa etelän vetelille joiden mielestä järvien ja meren jäätyminen on hyvä syy lopettaa uiminen.

On vaikea sanoa mikä keväässä viehättää eniten. Lisääntyvä valo on ainakin tärkeää, tuntuu kuin saisin uudet patterit ja mieliala on valovuosia parempi kuin harmaina loskapäivinä. Ainoa miinus on nurkiin kertyneiden pölypalleroiden ja ikkunoita peittävän epämääräisen töhkän paljastuminen. Jossain vaiheessa ne saavatkin aikaan minussa suursiivousvimman, joka lähes poikkeuksetta latistuu ensimmäisen kaapin/laatikon/paperipinon siivouksen jälkeen.

Olen täysin käsi kaikenlaisessa kukkien ja puutarhanhoidossa eikä minulla ole mitään vaikeuksia tappaa tahattomasti noin 90 % kaikesta vihreästä jota joudun ns. hoitamaan. Siitä huolimatta rakastan kukkia, ja etenkin keväällä maasta työntyvät krookukset ja lumikellot sekä tienvarsien leskenlehdet, sinivuokot ja kukkivat pajut ilahduttavat. Möyrin onnellisena mikrokokoisella pihapläntillämme ronkkien multaa ja kylvän pussikaupalla siemeniä huomatakseni että kappas, niistäkin kasvoi vesiheinää ja koivuntaimia.

Olen myös jotenkin fiksoitunut kevään paljauteen, tunnen ettei vuosi ole oikeasti alkanut ennen kuin maa taas paljastuu ja luontokin herää talviunestaan. Koen jotenkin puhtaana lumen alta paljastuvan ruskean maan ja lehdettömät tai vasta pienen pientä hiirenkorvaa pukkaavat puut. Keväisen mullan tuoksu on minusta ihana - tai olisi, jos sitä ei kaupungissa peittäisi usein alleen lumien kanssa kilpaa sulavat koirankakat. Kylläpäs ajattelenkin lämpimästi kaikista niistä koiranomistajista jotka talvella eivät kerää kakkoja vaan jättävät ne näppärästi paljastumaan suunnilleen samaan aikaan jolloin hajusinfonia aiheuttaa ohikulkijoille euforiaa tai ainakin migreeniä.

Kun uuden sadon vihanneksia alkaa tulla kauppoihin on kevät toden teolla alkanut. Juurekset ja tavallinen sipuli ovat hyviä, mutta kyllä talven jälkeen on ihanaa saada taas tuoretta tavaraa! Niinpä rahtaamme riemusaatossa kaupasta kotiin kevätsipulia, purjoa ja herneitä, parsaa hiukan harvemmin. Simaa ostan heti kun sitä kauppoihin tulee ja kiroan kun sen myynti loppuu kohta vapun jälkeen, minusta sima olisi mitä oivallisin kesäjuoma.

(No onpas keväinen kuva, kypsää viljaa jne .)

Näin maaliskuussa olen jo lopen kyllästynyt paksuihin talvitamineisiin ja valmis sullomaan ne kaapin perimmäiseen nurkkaan. Hetki pitää kuitenkin vielä malttaa ennen kuin kaivan loskaa kestämättömät kengät ja vaaleat vaatteet naftaliinista ja siirryn yhä enenevissä määrin mekkoihin. Joskus huhti-toukokuussa pakkaan talvitakit ja -kengät pois yhdessä paksujen pipojen, villasukkien ja neuleiden kanssa. Talvi on vihdoin ohi eikä hetkeäkään liian aikaisn!

Kuvat: Valkovuokot, Lumikello, Metsä, vihannekset en muista mistä, 50s

Skumppaa ja siivousta

Miksi ihmeessä en elä Harry Potter-maailmassa jossa taikasauvan heilautuksella saisi kämpän siistimään itse itsensä? Ei varmaan ole kovin vaikea arvata etten ole siivouksen suhteen mikään tehokas kodinhengetär vaan pikemminkin laiska lusmuilija, ja kun miehellä on samoja taipumuksia niin tulos on helposti arvattavissa... Vasta nykyiseen asuntoon muutettaessa on jotain järjestyksenpoikasta päässyt syntymään, joten ehkä meillä on vielä toivoa?

Sisäisestä sottapytystäni huolimatta viihdyn paremmin siistissä kuin kaoottisessa kodissa. Miksi se siivoaminen sitten on niin pirun vaikeaa? Yksinkertaista: koska se on tylsää. Keksin helposti noin 275 mukavampaa tapaa viettää vapaa-aikaa kuin imurin varressa heiluminen ja vessan pesu. Siispä siivouksesta on tehtävä hauskempaa. Muutaman kerran olen pukeutunut french maid-asuun, ja nyt sain jopa hankittua siihen sopivan, höyhenistä tehdyn pölyhuiskan. Jostain syystä sen kanssa siivoaminen on hauskempaa kuin wettexien kera - no okei, myönnetään että huiskan kanssa pääsee vähän helpommalla kun jokaista milliä ei tarvitse erikseen pyyhkiä. Kavereilta keksitty siivouspunkku on miehen suosikki, ja tosin sillä on paha tapa päätyä edellisillan aikana parempiin suihin ja eihän sitten enää voi siivota kun ei ole viiniäkään (seliseli). Tänään siivouksessa avusti pieni pullo kuohuviiniä ja uusi höyhenpeitteinen ystäväni, ja onneksi kuplivaa jäi sen verran jäljelle että voin juoda sitä palkitessa itseni päivän urakasta Breakfast at Tiffany's-DVD:llä.

Brysselinreissu mielessä (hah! tekosyy on paras syy) päädyin ostamaan nämä ihanaiset Lisbeth Dahlin pyykki- ja kenkäpussukat. Olen ihastellut noita ties miten pitkään ja nyt satuin törmäämään nettikauppaan josta nuo sai kohtuuhinnalla. Ja ihan matkaa ajatellen (seliseli) oli aivan pakko ostaa Fidalta nuo Gaborin mokkanahkaiset korkokengät. Eikä se 13 e hintakaan lähes uusista, varmaan kaksi, kolme kertaa käytetyistä kengistä haitannut... 

Alice in Chains

Alice in Chains oli vuonna 1987 perustettu metalliin kallistuva grunge-yhtye, joka useiden muiden grunge-bändien tapaan tuli Seattlesta. Yhtye henkilöityi ennen kaikkea vokalisti Layne Staleyyn ja kitaristi Jerry Cantrelliin. Yhdeksän vuotensa aikana yhtye ehti julkaista kolme studio- ja yhden live-levyn: Facelift, Dirt, Alice in Chains ja Unplugged. Albumeista tunentuin on vokalistin huumeongelmista ammentava Dirt, jolla ovat mm. kappaleet Them Bones, Rooster ja Would.

Yhtye lopetti vuonna 1996, mutta on palannut uudestaan yhteen vuonna 2005. Solisti on tosin vaihdettu William DuValliin Staleyn kuoltua yliannostukseen vuonna 2002.

Down In A Hole

Man in the Box

 Would

Mark Shaw Photography

Kiireen keskeltä pikapostaus hienoista 60-luvun muotikuvista. Kuvaaja on Mark Shaw, joka toimi pitkään kuvaajana mm. Lifelle, Vanity Fairille sekä Kennedyn perheelle. Kannattaa tutustua kuvaajan omiin sivustoihin, sieltä löytää näiden lisäksi kuvia mm. Audrey Hepburnistä ja Coco Chanelista.

Kuvat: Apartment Therapy

"Mitä jos sun suu oliskin napa?"

Tällaisia asioita sitä on tullut tänään pohdittua, ja lopputulos on se, että jos suun tilalla olisi napa niin eipä tulisi paljon huulipunaa käytettyä ja eiliset päärynät suklaakastikkeessa olisivat varmaan jääneet syömättä.

Päärynöiden valmistukseen tarvitaan

2-4 päärynää, ei haittaa vaikka ei olisi ihan kypsiä. Kuori ja poista siemenkota (sieltä pohjan suunnasta).

5 rkl hienoasokeria

sitruunmehua

3-5 dl vettä

kanelia

neilikkaa

inkivääriä

Suklaakastikkeeseen tarvitaan

n. 1 dl kermaa

100 g suklaata (mieluiten tummaa)

pari rkl appelsiinimehua tai appelsiinin makuista suklaakastiketta

Valmistaminen

1. Laita kattilaan vesi ja sokeri, lämmitä kunnes sokeri on sulanut.

2. Laita joukkoon mausteet ja päärynät. Vettä saisi olla noin päärynöiden puoliväliin asti, lisää jos on liian vähän. Anna hautua noin 20 min miedolla lämmöllä kannen alla.

Suklaakastike tulee nopeasti, ja sen voi tehdä kun päärynät ovat jo valmiit.

1. Lämmittä kerma (älä keitä!)

2. Ota liedeltä ja lisää suklaa. Hämmennä kunnes kaikki suklaa on sulanut.

3. Lisää appelsiinimehu.

jos kastike tuntuu liian tankealta, lisää joko kermaa tai mehua. Ja huom! tämä kastike on paras tarjoilla heti ja lämpimänä tai se jähmettyy niin että sitä on hankala kaataa. Jos kastiketta jää yli, sen voi huoletta laittaa vaikka jääkaappiin, jolloin se tosin jähmettyy mutta maistuu silti hyvältä esim. banaanin tai jäätelön kanssa.

Kuten niin monelle muullekin, suklaa on minulle yksi suurista elämän nautinnoista ja pidän siitä kaikissa muodoissa. Talvella tulee syötyä suklaata enemmän kuin kesällä ja kun vielä sain joululahjaksi suklaakeittokirjan Maittavat suklaaherkut ovat näpit syyhynnet kaikenlaisten kaakaotuotteiden liepeillä. Tuo ylläoleva kirja on muuten kerrassaan mainio opus, siinä on selkeitä ja helposti muunneltavia reseptejä niin leipomuksille, karkeille, juomille kuin muillekin herkuille. Kaikista ohjeista on vielä useita kuvia, joten vähän tumpelompikin kokki pärjää hyvin :) Kun jo pelkkä kirja saa aikaan tällaista mielenkuohuntaa, niin tuskin uskallan kuvitella millaiset suklaaorgiat saan aikaiseksi kesällä: varasimme nimittäin neljän päivän matkan Brysseliin ja belgialainen suklaahan ei ole sieltä kaikkein huonoimmasta päästä... 

On Blogger's Privacy

Blogia pitäessä joutuu väkisinkin miettimään mihin vetää rajat yksityisen ja julkisen välillä. Joitakin blogeja lukiessa tunnen oloni epämukavaksi kirjoittajan paljastaessa mielestäni liikaa asioita, etenkin intiimejä tai sellaisia jotka koskevat muita ihmisiä. Tämä tuntuu olevan etenkin nuorempien bloggaajien tapa, johon kaltaiseni varautuneen "vanhuksen" on hiukan vaikea suhtautua. Usein koen, että kirjoittaja ei ehkä ole harkinnut ihan loppuun asti tekstejään, lähinnä siinä mielessä että ylenpalttisella avoimuudella voi satuttaa muita tai itseään. Mutta olenko vain vanhanaikainen ja ajastani jäljessä, jumahtanut aikaan ennen BB:n 24 h kuvaavia kameroita? En ainakaan usko, sillä kyllä edelleen liian julkinen omien asioiden kertominen on haitaksi.

Rajanveto ei ole helppoa. Jo pelkkä oman kuvan asettaminen esille, vaikka ilman kasvojakin, voi tuoda hankaluuksia esimerkiksi ilkeiden kommentien muodossa:"Vitsi oot susiruma hirviö älä näytä enää ittees ku satut silmiin niin et sokeutuu." You know the type. Ja tietysti vastaavia kommentteja voi saada muustakin, kirjoitustyylistä, blogin ulkoasusta tai siinä kertomistaan asioista kuten asunnosta, elämäntilanteesta, matkoista tai ostoksista, mistä vaan. Etenkin anonyymit, vihamieliset kommentoijat ovat kiusallisia sillä usein joku joutuu silmätikuksi jonka kimppuun hyökkää useampia tai sitten vain yksi raivokas häirikkö. Tällaista vastaan on vaikea puolustautua, jos muuttaa bloggaustyyliään se on mukautumista näiden häiriköiden tahtoon, mutta ei sitä huomiottakaan voi jättää. Asiallinen kritiikki on sitten erikseen, se ei ehkä ole miellyttävää mutta ei myöskään aiheuta samanlaista mielipahaa kuin ilkeilyksi mennyt huutelu ja jupina. Valitettavasti bloggaajan kiusaajia vastaan ei oikein ole aseita, kommenttien valvonta ei estä niiden kirjoittamista ja suljettu blogi tuntuu monesta liian rajulta toimenpiteeltä.

Mitään patenttiratkaisua asiaan ei ole. Jos bloggaaja kertoo hyvin niukasti itsestään ja näkemyksistään, jää blogi usein sieluttoman oloiseksi. Mitä enemmän taas kerrot, sitä helpompi maalitaulu olet asiattomuuksille. Ideaalimaailmassa kaikki toimisivat netiketin mukaan, mutta valitettavasti aina löytyy joku jonka mielestä on ok kirjoittaa asiattomuuksia kun se kerran on mahdollista. Mitäs läksit jne. Näille tilaisuus tekee varkaan, jos joku on mahdollista niin se tehdään viisveisaamatta muista.

Vaikka oma blogini on välttynyt ilkeiltä kommenteilta, olen vetänyt aika tiukkaa linjaa: naama kyllä näkyy kuvissa, mutta perheenjäsenet eivät blogissa juurikaan esiinny kuin sivuhuomautuksina tekstissä, ei myöskään työ- tai tarkempi asuinpaikka tai rahatilanne. En ota kantaa politiikkaan, maailmantalouteen tai muihin vakaviin asioihin, joten blogini pysyy väkisinkin melko pinnallisena. Välillä mietin olenko liian tiukkis ja pitäisikö olla avoimempi? Ehkä, sillä välillä tuntuu kuin pidättelisin liikaa  ja kirjoitukseni voisivat olla mielenkiintoisempia ja persoonallisempia. Kävi miten kävi, perheenjäsenet tulevat kuitenkin varmaan edelleen pysymään melko lailla poissa, elleivät itse ilmaise haluaan olla esillä tässä muodossa.

Kuva: alkuperää en tiedä, oli jossain seuraamassani kuvablogissa  (jota sitäkään en muista :P) johon kerätty kivoja kuvia sieltä täältä

Do You Even Own Pants Anymore?

Eli kahden päivän hamoset. Olen hämmästyttänyt itseäni muuttumalla yhä enemmän ja enemmän mekkoihmiseksi. Ennen käytin aina farkkuja tai enintään sammareita, mutta nyt ne ovat jääneet yhä enenevissä määrin kaappiin. Mekkoja ja hameita sen sijaan ujuttautuu talouteemme tasaista tahtia, ilmeisesti yritän nyt ottaa kiireen vilkkaa takaisin kaikki ne vuoden jotka vietin housuissa.

Tämän päiväinen raitapaita ja musta hame tuntuivat kaipaavan jotain pientä piristystä, ja siihen tarkoitukseen löytyi polka dot huivi ja laatikon pohjalta itse virkattu punainen kukka. Kukan piti oikeasti olla osa jonkinlaista jalkoihin tulevaa hippikoristusta, mutta lanka loppui. Ja jos totta puhutaan, niin samoin kävi virkkausinnolle. 

Viikonloppuna kävimme syömässä miehen isällä, jonne laitoin kiinapaidan ja mustan pitsimekon. Ostin syksyllä samanlaisen mekon tummanviolettina pähkäiltyäni pitkään otanko sen vai mustan, ja kun tämä versio nyt löytyi Vilan tammikuun aleista -75 % hinnalla niin ei tarvinnut kauan miettiä lähteekö mukaan! Kerrankin löysin jotain jo aiemmin haluamaani alesta, yleensä ne ovat jo menneet siinä vaiheessa.

Lähikuva mekon pitsistä

Jälkiruokavinkki: miehen isällä saimme kerrasaan mainiota mutta erittäin yksinkertaista  jälkkäriä jota kannattaa kokeilla. Siihen tuli

1 jättiläismarenki (5 munan)

+ sen päälle kermavaahtoa

+ mansikoita, banaania ja kiiviä niin että marenki peittyy melkein kokonaan

Tosi hyvää! Ja helppo tehdä kun on vieraita.

Oscars 2009

Oscarit on taas jaettu, ja palkinnon saivat ansaitusti mm. Kate Winslet ja Heath Ledger joka sai akatemien historian toisen postuumin Oscar-palkinnon. Pukuloistoa nähtiin tänäkin vuonna, tällä kertaa vaaleat puvut tuntuivat olevan suosiossa, samoin erilaiset laskokset, taitokset ja vekit.

Ylivoimainen ykkönen omalla listallani oli Nicole kidmanin satumaisen kaunis valkea puku.Kapea puku sopii sirolle Kidmanille erinomaisesti, eikä valkoinen värikään näytä tässä liian kalpealta vaan korostaa näyttelijättären omaa väritystä.

Evan Rachel Woodin kaunis art deco vaikutteinen, puuterinvärinen puku on Elie Saabin. Ristikkäinen yläosa korostaa kapeaa uumaa ja alaosan henkäyksen kevyet kerrokset tuovat pukuun eteerisyyttä.

Penelope Cruz valitsi jälleen prinsesastyylisen asun, tällä kertaa valkoisena. Balmainin pitsein koristeltu vintage-mekko yli kuudenkymmenen vuoden takaa on kuin tehty Cruzille.

Taraji P. Henson pukeutui jälleen valkoiseen, tällä kertaa Roberto Cavallin kermanväriseen iltapukuun. Fred Leightonin näyttävä koru tuo ryhtiä kokonaisuuteen.

Usein edellisvuoden voittajat ovat pukeutuneet mustaan, ja niin teki myös Marion Cotillard. Viime vuoden valkea puku vaihtui Dior Couturen sinisin paljetein koristeltuun luomukseen. Huomaa vyö, joka tuo mukavan lisän asuun.

Kauniita pukuja nähtiin myös mm. Queen Latifahn, Jennifer Anistonin (Valentino), Sarah Jessica Parkerin (Dior Couture) ja  Marisa Tomein (Versace) yllä.Sen sijaan Tilda Swinton ei ihastuttanut tänäkään vuonna, sillä vaikka Lanvinin musta hame onkin ihana ei kokonaisuus ollut mielestäni täysin onnistunut.

Kuvat: justjared, glamour

Chicken With Mustard And Herbs

Tänään teimme tyttären (4 v) kanssa shoppailuharjoituksen ja pistäydyimme kaupungilla. Kovin pitkiä reissuja ei tyttö vielä jaksa tehdä, juuri ja juuri malttoi käydä H&M:lla saamassa itselleen uudet sammarit - sama malli kuin entinen mutta isompi koko - ja minulle paksut sukkahousut. Koska aivopesu on aloitettava jo pienenä reissuun kuului käynti kahvilassa jossa tarjolla oli noin lapsen pään kokoinen pulla (vrt. Pavlovin koirat) josta riitti syötävää kotiin asti. Vähän tekisi mieli koettaa kuinka monta kertaa tämä pitäisi toteuttaa ennen kuin lapsi alkaisi kuolata kuullessan sanat "kaupungille" tai "ostoksille".

Kotopuolen ruokana toimi tänään hatusta heitetty sinappinen yrttikana, johon tarvitaan

1 pienehkö kesäkurpitsa

1 sipuli

3 sellerinvartta

300-500 g kanaa (naturel/hunajamarinoitu)

4 dl kanalientä

2 rkl hyvää sinappia (ei kaikkein vaihvinta, esim. hunajalla maustettu dijon-sinappi)

runsaasti timjamia, rosmariinia ja (vasta)jauhettua mustapippuria

4 laakerinlehteä

Loraus viiniä (kaikki käy)

(Oliivi)öljyä paistamiseen

1. Pilko kasvikset ja paista ne kevyesti (wokki)pannulla, ei kypsiksi mutta vähän pehmeiksi. Siirrä syrjään.

2. Paista kanat.

3. Lisää kasvikset taas pannuun, ja laita päälle reilusti yrttejä ja mustapippuria.

4. Sekoita sinappi kanaliemeen ja kaada sitten seos pannulle.

5. Lisää laakerinlehdet ja viini.

6. Anna hautua noin 15 min.

Me söimme tämän kanssa riisiä, mutta varmasti perunakin käy. Juomana meillä oli puolikuivaAlsacen valkoviini, Paul Zinck Riesling Prestige joka sopi vallan mainiosti yhteen ruuan kanssa. Tämä viini on raikas, hedelmäinen, hiukan hunajainen ja kohtuu täyteläinen. Minä ainakin tykkäsin, kannattaa kokeilla :)

Desperately Seeking Sushi

Kammottava sushin himo valtasi mielen ja makunystyrät, joten päädyin varsin epätoivoiseen ratkaisuun. Itse en osaa susheja väkertää, päivällä ei ollut aikaa lähteä mihinkään pidemmälle kauppaan tai ravintolaan joten lähikauppa sai riittää. Pakastealtaasta löytyi Pirkan (!) parhaat sushi-ateria yhdelle jota sitten päädyin kokeilemaan (?!?).

Sisältö oli aika söpö. Wasabi oli pienessä pussukassa, inkivääri myös ja soijakastike hauskassa pienesäs muovikalassa joka osoittautuikin koko paketin parhaaksi anniksi sillä tytär ihastui siihen ja otti sen myöhemmin leluksi.

Pääsisältö oli 1 x Nigiri Surimi, 2 x Nigiri lohi, 2x Nigiri katkarapu, 1 x Ura Maki lohi, 2 x Ura Maki Surimi ja 2 x Maki retikka. Kaikki maistui ihan samalta, eli lähinnä riisiltä. Tästä lähin pitäydyn kyllä vain tuoreessa sushitarjonnassa, tällaisesta tulee vain vihaiseksi.

Päivän asuna toimi vintage-henkinen kauluspaita, lyhyt, vekitetty liituraitahame ja uudet Billi Bit joilla kipsuttelin kotona saadakseni niitä sisäänajetuksi. Sen verta näköjään kasvattivat pituutta että päälaki ei mahtunut kuvaan.

The Ten Commandments Of My Style

Uusimmassa Olivia-lehdessä oli hauska juttu neljän tyyliniekan kymmenestä olennaisesta pukeutumissäännöstä. Hyvää aihe innosti kirjoittamaan omat versiot vaikka en mikään muotivaikuttaja olekaan.

1. Keep it simple. Pidän kohtuu yksinkertaisesta tyylistä, ja pyrin siihen itsekin. Asujeni värimaailma on yleensä varsin rajallinen (1-3 väriä), ja kartan ylenpalttista, kermakakkumaista koristelua ja kaikenlaista bling blingiä. Jos joskus vaatteeni ovatkin tavallista runsaammin koristeltuja esim. pitsillä ja napeilla on asu sitten muuten lähes täysin musta tai valkoinen.

2. Opposites attract. Asuissani on usein vastakohtia: löysä+tiukka, feminiininen+maskuliininen, paljastava+peittävä, simppeli+koristeltu. Se tuo mielestäni eloa ja mielenkiintoisuutta asuihin, ja on yleensä imartelevampaa vartalolle.

3. Back to nature. Huulipunani on usein vahvemman punaista, mutta muuten meikkaan mahdollisimman luonnollisesti. En vain osaa olla muunlaisella naamalla, etenkin näyttävämpi silmämeikki tuntuu vieraalta.

4. Hide and seek. En koskaan paljasta julkisesti suuria määriä ihoa ellen ole uimassa. Suuri määrä paljasta ihoa on minusta halvan näköistä, kyllä vähempikin riittää. Jos hameeni on lyhyt, on ylöosa peittävämpi ja päinvastoin, ja jos vaatteet ovat slimmit ne ovat yleensä kohtuu peittävät muuten.

5. Be in touch with the dark side. Pidän mustasta, ja käytän sitä lähes aina jossain muodossa. Hempeitä pastellisävyjä eksyy ylleni harvoin ja rajoitetusti, eikä herkän eteerinen tyyli vain tunnu omalta. Mieluiten lisään asuihini aina jonkun tummemman elementin, jos en muuta niin sen mustan värin jossain muodossa.

6. Be subtle. En pidä siitä että vaatteet huutavat, etenkään merkkejä. En koskaan hanki mitään isoilla logoilla varustettua vaatetta tai asustetta, vaan mahdollinen merkki on aina lähes tai täysin piilossa.

7. Under cover. Hyvät alusvaatteet vain ovat niin paljon mukavammat kuin huonot, ja saavat olonkin tuntumaan paljon paremmalta.

8. Suit you, sir! Vaatteideni on oltava aina oikean kokoisia, väärän kokoinen vaate saa mielen maahan. Samoin pyrin etsimään vaatteita joiden leikkaus ja malli imartelee omaa kroppaani, eli peittää huonot ja paljastaa hyvät puolet. Yleensä siis korostan yläosaa koska se on minusta parempi puoleni.

9. No disposable clothes. Mikä lie pula-ajalta periytyvien geenien aikaansannos, mutta minun on aina ollut vaikea heittää pois käyttökelpoista tavaraa, siis edes vaatteita UFFille tms. Kaiken minkä ostan, hankin sillä silmällä että tätä käytän kunnes se on puhki ja käyttökelvoton ja jos kyllästys tai petyn johonkin sitä ennen se on kauhea tragedia. Hyvä puoli asiassa tietysti on se, että täydellisiä asioita tulee vastaan melko rajoitetusti, joten kuluttaminen pysyy suurimman osan ajasta hyvin hanskassa.

10. Stay true to yourself. Vaikka pinkit, paljetein koristellut kukkamekot olisivat muotia en ostaisi sellaista koska se ei vaan ole minun tyyliäni. Nykyisin onneksi oma maku on jo sen verran tuttu että vikatikkejä harvemmin tulee, ja kärsivällisyyttä odottaa juuri sopivaa kipaletta on myös aiempaa enemmän.

Perin juurin pirullisena ihmisenä teen tästä haasteen, eli pyydän bloggaajia Bisquits, Korundi ja

Rva Herttainen kirjoittamaan oman tyylinsä 10 avaintekijää jos aihe kiinnostaa.

Kuvat: supermodels.nl, valisere

The Highest Heels

Käväisin UFFin kolmen euron päivillä kääntymässä mutta poikkeuksellisesti en ostanut mitään, yleensä olen raahannut kassilisen vaatetta kotiin. Jotenkin se vaatteiden paljous, sekavuus ja tungos alkoi ahdistaa enkä edes jaksanut koluta rekkejä läpi yhtä tarmokkaasti kuin joskus aiemmin. Onneksi keskustassa on muitakin kauppoja ja jotain pientä kivaa sain hankittua.

Helmet osuivat silmiin eräässä toisessa 2nd hand kaupassa, ja hanskat oli pakko ostaa kun jollain todella lahjakkaalla tavalla onnistuin töhöilemään toisen hanskani hävöksiin kulkiessani noin 200 m matkan pisteestä A pisteeseen B. Onneksi lähistöllä oli joku kenkä+laukku+ym. kauppa, josta löysin kivat violettitehosteiset talvihanskat alennuksesta.

zoom zoom

Varsinainen löytö oli kuitenkin mustan laatikon sisältö, eli Billi Bin korkokengät, alennuksella nekin. Nahkaa päältä ja sisältä ja aivan älyttömän mukavat, vaikka korkoa on enemmän kuin missään aiemmin ostamissani kengissä, joku vajaa 7 cm. Mukava kaupan setä (ilmeisesti britti?) paljasti että Billi Bin mistaman suvun pojat lähetetään italiaan opiskelemaan kenkien suunnittelua. Vihdoin minäkni uskon sen, että hyvin suunnitellussa kengissä ei oikeasti huomaa vaikka korkoa olisi vähän enemmänkin. Tuskin maltan odottaa keväisempiä kelejä että pääsen näitä käyttämään.

2nd hand löytönä tarttui mukaa vielä tämä vintage-henkinen paita.

löysin myös nappeja trenssiini. Olisin oikeasti halunnut sellaiset "perinteiset" vaaleankirjavat mutta en löytänyt sopivaa kokoa :( No, hyvät nämäkin ovat, nyt vaan riittää ommeltavaa vähäksi aikaa.